Deuteranopia (vihersokeus) ᐅ uudet lasit auttavat!

Alexander Konoplyanko • 21. elokuu 2020 • 4 minuuttia luettu

Deuteranopia – Vihreetön maailma

Deuteranopia, eli tuttavallisemmin vihersokeus, on puna-vihersokeuden muoto. Deuteranopiassa vihreää väriä havaitsevia toimivia tappisoluja ei ole. Lievemmästä viherheikkoudesta (deuteranomaliasta) kärsivillä on vaikeuksia vihreän havaitsemisessa, koska vihreää aistivat tappisolut ovat viallisia. Toisin kuin deuteranopiassa, vihreää aistivat tappisolut eivät puutu, vaan ne toimivat virheellisesti, aiheuttaen vaikeuksia värien erottamisessa.

Mitä sinun tarvitsee tietää deuteranopiasta?

Deuteranopiassa silmässä ei ole vihreää väriä havaitsevia tappisoluja. Vihersokeiden värispektri koostuu näin ollen pääasiassa punaisista ja sinisistä väreistä.

Todellinen värisokeus on äärimmäisen harvinaista. Usein värisokeudesta puhuttaessa viitataan oikeasti värinäön heikkouteen. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmisen kyky havainnoida värejä on jollakin tavalla häiriintynyt.
Deuteranopia on huomattavasti yleisempää miehillä kuin naisilla.
Vihersokeus esiintyy samanlaisena molemmissa silmissä.
Vihersokeus on useimmiten perinnöllistä ja pysyvä tila, joka ei muutu iän myötä.
Värinäön puutteita voi paikata Colordropin erikoisvalmisteisilla silmälaseilla.

Vihersokeudesta kärsii pääosin miehet

Deuteranopia on useimmiten miesten vaiva. Vihersokeudesta kärsii vain 0,01 prosenttia naisista, kun miehistä vastaava osuus on noin prosentti. Lievempää deuteranomaliaa esiintyy 0,35 prosentilla naisista ja 5 prosentilla miehistä. Epätasainen jakauma perustuu sukupuolten välisiin kromosomieroihin.

Värisokeus periytyy X-kromosomissa sijaitsevan resessiivisen eli väistyvän geenin välityksellä. Miehillä X-kromosomeja on vain yksi. Naisilla toinen X-kromosomi voi tarvittaessa kompensoida toisen toimintahäiriötä. Näin ollen naisilla molempien kromosomien pitäisi sisältää viallisia geenejä, jotta deuteranopia voisi kehittyä.

Voiko vihersokeus iskeä yllättäen?

Deuteranopia on perinnöllistä. Jos on ollut värisokea koko ikänsä, ei asiaan yleensä kiinnitä mitään huomiota. Siksiperinnölliset värien havaitsemisen ongelmat huomataan usein vasta monien vuosien kuluttua. Harvoissa tapauksissa kallovammat, kasvaimet tai tietyt neurologiset sairaudet voivat johtaa aistisolujen ja värinäön häiriöihin. Tätä ei kuitenkaan virallisesti luokitella deuteranopiaksi.

Pohjimmiltaan värisokeus johtuu geneettisestä poikkeamasta, joka vaikuttaa silmän verkkokalvoon. Verkkokalvon aistinsoluja, toiselta nimeltään fotoreseptoreita, ovat sauvasolut ja tappisolut. Sauvasolujen avulla erotetaan pääosin kontrasteja, ja niiden avulla hämäränäkö on mahdollista. Normaalin silmän verkkokalvossa on kolmenlaisia tappisoluja, jotka reagoivat valon eri aallonpituuksiin: siniseen, vihreään ja punaiseen. Ne tekevät mahdolliseksi kaikkien eri värien ja niiden sävyjen erottamisen. Synnynnäisessä värinäön häiriössä yksi tai useampi tappityyppi toimii virheellisesti, mikä aiheuttaa vaikeuksia värien erottamisessa.

Miksi pystyn näkemään sinistä, mutta en vihreää?

Ihmissilmä pystyy erottamaan miljoonia värisävyjä. Näköaisti on hienovarainen järjestelmä, joka vastaanottaa valon välittämää tietoa ympäristostämme. Silmässä valo kohtaa verkkokalvon, josta valoärsykkeet välittyvät aivoihin näköhermon kautta. Valo heijastuu silmiin eri aallonpituuksilla, stimuloiden siten tiettyjä tappisoluja. Punaiset tappisolut reagoivat pitkäaaltoiseen valoon, vihreät keskipitkään ja siniset lyhyeen.

Silmiin tulevan valon aallonpituus aktivoi tappisolujen väripigmenttejä, mikä saa aikaan eri värien havaitsemisen aivoissa. Jos jokin tappisolutyyppi ei toimi kunnolla tai ei lainkaan, se rajoittaa värien havaitsemista ja aiheuttaa värinäön ongelmia tai värisokeuden.

Puna-viherheikkoutta on kahta tyyppiä: vihreän havaitsemisen ongelmat (deuteranomalia) ja punaisen havaitsemisen ongelmat (protanomalia). Puna-vihersokeus on yleisin synnynnäistä värinäön heikkouksista. Tritanopia, eli sinisokeus, on sen sijaan erittäin harvinainen vaiva. Tritanopia johtuu siniselle herkkien tappisolujen heikentyneestä tai puutteellisestatoiminnasta. Tässä tapauksessa punaisen ja vihreän näkeminen säilyy normaalina.

Deuteranopian (vihersokeuden) diagnisointi

Usein värinäön heikkoudesta kärsivä ei itse huomaa sitä. Jos on ollut värisokea koko ikänsä, on tottunut näkemään maailman tietynlaisena. Lapsen näköä seurataan neuvolassa sekä kouluterveydenhuollossa, ja usein värinäön ongelmat huomataan jo päiväkodissa. Suomessa värinäkövirheiden seulontatutkimus tehdään joko 7. tai 8. luokalla osana ammatinvalinnan ohjausta. Testi voidaan tehdä aikaisemmin, jos lapsella vaikuttaa olevan vaikeuksia värien näkemisessä.

Värinäköä voi testata optikolla sekä silmälääkärillä. Värinäön tutkimisessa käytetään yleensä Ishiharan testiä, jossatutkittavan henkilön on erotettava hänelle näytettävistä kuvista erivärisistä täplistä muodostuvia numeroita. Mikäli henkilöllä ilmenee värinäön häiriöitä, tehtävä osoittautuu hankalaksi tai mahdottomaksi.

Erityistestit deuteranopialle

Perusteellisemman värinäön tarkastuksen voi tehdä anomaloskoopilla. Sen avulla silmälääkäri pystyy arvioimaan tarkasti sekä puna-vihervian tyypin että sen vahvuuden. Anomaloskoopissa on kaksi eri valonlähdettä. Toinen valonlähteistä on keltainen, ja toinen on sekoitus punaisesta ja vihreästä valosta. Tutkittavaa pyydetään sekoittamaan punaista ja vihreää valoa niin, että siitä syntyy tietty keltaisen sävy. Normaalisti värit erottavalle tehtävä on helppo. Esimerkiksi viherheikkoudesta kärsivät lisäävät helposti liikaa vihreää.

Pseudoisokromaattisen Ishiharan testin sekä anomaloskoopin lisäksi deuteranopia voidaan diagnosoida myös ns. värijärjestystestillä. Farnsworthin D-15 nappulatesti toimii siten, että tutkittava lajittelee pienet värinappulat värisävyn perusteella järjestykseen. Erityisesti lapsille on kehitetty Color Vision Testing Made Easy -testi, joka perustuu yksinkertaisiin symboleihin, kuten ympyröihin ja tähtiin.

Mikä avuksi vihersokeuteen?

Deuteranopiaa ei ole toistaiseksi tiedossa olevaa hoitokeinoa, sillä se perustuu geenivirheeseen. Vihersokeus ei kuitenkaan useimmiten haittaa elämää. Värinäön häiriöistä kärsivät ovat tottuneet elämään maailmassa, jossa värit eivät näy samoin kuin muille. Tietyiltä ammattiryhmiltä, kuten lentäjiltä, veturinkuljettajilta ja sähköasentajilta, vaaditaan kuitenkin täydellistä värinäköä. Myös monissa kemian, vaateteollisuuden sekä graafisten alojen töissä normaali värinäkö on tarpeen. Osa vaatimuksista on Suomessa erikseen määrätty Valtioneuvoston asetuksilla tai päätöksillä, joillakin on yleinen kansainvälisesti määrätty vaatimustaso. Nämä vaatimukset perustuvat yleisiin turvallisuusnäkökohtiin.

Colordropin innovatiiviset silmälasit värinäkövikaisille

Värien hahmottamiseen voi saada merkittävää apua Colordropin erikoisvalmisteisista laseista, jotka suodattavat tietyt valon taajuudet pois. Erilaisilla linsseillä voidaan lievittää erityyppisiä värinäön puutteita. Toimiakseen, silmässä on oltava tietty määrä fotoreseptoreita, jotta aivot voivat käsitellä valoärsykkeitä. Puna-viherheikkouteen, laseilla voidaan saavuttaa uskomattomia tuloksia, muuttamalla silmään saapuvaa valon värispektriä. Voimistalla ja kyllästämällä värejä, värinäön ongelmista kärsivä voi nähdä värit monipuolisemmin.

Kokeile Colordropin laseja – uudelleenohjelmoi aivosi tunnistamaan uudenlaisia värejä. Pienetkin edistysaskeleet voivat olla merkittäviä niille, joita asia koskee. Lasien toimiminen omalla kohdalla selviää vain kokeilemalla. Tästä syystä johtuen, tarjoamme 30 päivän palautusoikeuden.