Suomi fi
  • Deutsch de
  • Suomi fi
  • Polski pl
  • svenska sv

Protanomalia (punaheikkous) – mikä avuksi?

Alexander Konoplyanko   •     •   3 minuuttia luettu

Protanomalialla tarkoitetaan punaisen havaitsemisen ongelmia. Kyseessä on puna-viherheikkouden lievempi alalaji, jossa punaisen spektrin värisävyjä aistitaan vähemmän voimakkaasti. Kyky aisti punaista väriä riippuu protanomalian vaikeusasteesta.

Mitä sinun tarvitsee tietää protanomaliasta?

  • Protanomalia johtuu silmän verkkokalvon geenivirheestä.
  • Punaheikkous on huomattavasti yleisempää miehillä kuin naisilla.
  • Protanomaliaa ei tule sekoittaa protanopiaan (punasokeuteen), joka tarkoittaa täydellistä kyvyttömyyttä erottaa punaista väri vihreästä.
  • Protanomaliaan ei ole toistaiseksi tiedossa olevaa hoitokeinoa. Colordropin silmälaseilla voidaan kuitenkin ”huijata” aivoja näkemään värit voimakkaammin sekä monipuolisemmin.

Mistä protanomalia johtuu?

Noin yksi prosentti kaikista miehistä kärsii protanomaliasta. Naisilla vastaava osuus on vain noin 0,01 prosenttia. Epätasainen jakauma johtuu siitä, että kyseessä on X-kromosomissa sijaitsevan resessiivisen geenin kautta syntyvä sairaus, joka edellyttää naisilla saman geenin saamista molemmilta vanhemmilta. Miehelle protanomalia siirtyy yhden geenin välityksellä, koska miehellä on vain yksi X-kromosomi.

Verkkokalvon tappien vajavuuksiin perustuva puutteellinen kyky erottaa eri värejä johtuu tyypillisesti perinnöllisestägeneettisestä häiriöstä. Protanopiassa punaiset tappisolut puuttuvat kokonaan. Puutoksen seurauksena punaisia sävyjä ei voi aistia ollenkaan, eikä punaista ja vihreää erota lainkaan toisistaan.

Näin punaheikkous kehittyy

Värisokeus on yleensä perinnöllistä, mutta se voi joissakin harvoissa tapauksissa johtua myös aivoperäisestä akromatopsiasta, aivohalvauksesta, traumaattisesta aivovammasta tai muusta aivovammasta. Terveen silmän verkkokalvolla on kahdenlaisia aistinsoluja, ns. fotoreseptoreita. Tappisolut vastaavat värinäöstä, kun taas sauvasoluilla erotetaan pääosin kontrasteja. Fotoreseptorit välittävät ympäristömme valon näköhermoa pitkin aivoihin, jossa näköimpulsseista muodostuu kuva.

Värit normaalisti näkevällä on kolmenlaisia tappisoluja: punaisia, sinisiä ja vihreitä. Kukin laji vastaa tietyn värialueen näkemisestä. Protanomaliassa, punaiset tappisolut eivät toimi kunnolla, mikä aiheuttaa ongelmia punaisen sävyjen havaitsemissa. Punaiset värit vaikuttavat latteammilta ja vähemmän värikylläisiltä kuin henkilöllä, jolla on normaali värinäkö.

Värinäkö on monimutkainen prosessi

Näkeminen, ja erityisesti väriaisti on kiehtovan monimutkainen kokonaisuus. Värinäkö edellyttää valon lisäksi toimivia aistinsoluja sekä tietenkin aivot. Valo heijastuu eri aallonpituuksilla silmän verkkokalvon aistinsoluihin. Tappisoluissa on kussakin yhtä pigmenttiä, joka koostuu retinaalista ja opsiinista. Värierottelukyky perustuu solujen sisältämien pigmenttien energiatiloihin.

Kun valo osuu tappisolun opsiiniin, retinaali muuttaa kemiallista rakennettaan mikä aktivoi sarjan prosesseja hermosolussa. Havaitusta väristä lähtee hermoimpulssi aivoihin, joissa tieto prosessoidaan näköhavainnoksi. Jos henkilöllä on ongelmia havaita punaisia värejä (protanomalia), alun perin punaisia aallonpituuksia aistineen opsiinin herkkyys on siirtynyt kohti vihreää. L-tappisolut eivät tällöin enää kata koko punaisen värin aallonpituusaluetta, jolloin punaisen värin näkemisessä sekä punaisen erottamisessa vihreästä on ongelmia. Vastaavasti viherheikkoudessa, M-tappisolut eivät toimi kunnolla, jonka seurauksena silmä on herkempi punaiselle värille.

Oletko tietämättäsi punasokea?

Moni kärsii värisokeudesta tietämättään. Jos on ollut värisokea koko ikänsä, ei asiaan yleensä kiinnitä mitään huomiota. Puutteellinen värinäkö voi käydä ilmi keskustelussa värit normaalisti erottavan kanssa ("Minusta puseronäyttää lähinnä siniseltä.") tai kun suoritetaan tehtävää, jossa värit pitää pystyä luokittelemaan tarkkaan. Vasta tällaisissa tilanteissa henkilö saattaa huomata hahmottavansa maailman eri tavalla kuin muut. Asia voidaan varmistaa optikon tai silmälääkärin tekemillä testeillä.

Puna-vihernäön ongelmat selvitetään yleisimmin yksinkertaisella Ishiharan testillä, jossa tutkittavaa pyydetään tunnistamaan ympyröiden sisällä näkyvät numerot. Kullakin pyöreällä laatalla on värikkäitä täpliä, jotka muodostavat tietyn numeron riippuen tutkittavan värinäöstä. Numeroiden oikea tunnistaminen edellyttää normaalia värinäköä.

Protanomalia – mikä avuksi?

Punaheikkous on geneettinen tappisolujen häiriö, johon ei ole hoitoa. Moni ei tiedä olevansa värisokea, ja harva kokee sen vaikuttamaan merkittävällä tavalla elämään. Värisokealle maailma näyttäytyy juuri sellaisena kuin he ovat sen lapsuudesta asti tunteneet. Tietyissä ammateissa vaaditaan kuitenkin virheetöntä värinäköä. Tällaisia ammatteja ovat muun muassa:

  • Poliisi
  • Sähköasentaja
  • Linja-autonkuljettaja
  • Veturinkuljettaja
  • Lentäjä
  • Astronautti

Näissä ammateissa esimerkiksi punaisen ja vihreän erottelukyky on sekä tärkeää että turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

Mikäli et kärsi täydellisestä punasokeudesta, erikoislasimme voivat auttaa. Vaikka silmälaseilla ei voida varsinaisesti korjata värinäköä, niillä voidaan tehokkaasti lieventää punaheikkouden oireita.
 
Colordrop-älylinssit suodattavat aurinkolasien tapaan pois tietyt valon taajuudet. Lasit on päällystetty innovatiivisella monikerroksisella pinnoitteella, jonka avulla voidaan muuttaa silmään tulevan valon värispektriä niin, että poikkeuksellisesti toimivat silmän pigmentit erottavat värit toisistaan paremmin. Voimistamalla ja kyllästämällä värejä, puna-viherheikkoudesta kärsivä voi nähdä värit huomattavasti monipuolisemmin.